Vieraiden maiden keittiöt: Keittotaito - ruoanvalmistuksen nettiopas

Tanskalainen keittiö - ruokaa ja olutta sadun maassa

Tanskan lippu

Interaktiivinen Tanskan kartta

"Siunattu maankolkka,
siellä kukoistaa kaikki:
kaalit ja pienet retiisinmykeröt.
Lantut rehottavat ja pullistuvat toinen toistaan pulskemmiksi auringonpaisteessa.
Ja maajussi senkun laulaa."

Jens August Schade ( 1903 - 1978 ), tanskalainen kirjailija.

Häivähdys mannermaisuutta
Sotien jälkeisenä aikana turisteja ovat houkutelleet Tanskaan Tivolin ilotulitukset, Dyrehavsbakkenin huvitukset, Strøgetin myymälät, Kongens Nytorvin røde pølser ( punaiset makkarat ), Nyhavnin kielletyt kiusaukset ja sadat olutkahvilat.

Legoland ja leijonapuisto eivät ole vielä ehtineet valloittaa samanlaista sijaa kävijöiden sydämissä, ja vaikka muualle maahan, vain lauttamatkan päähän, nousseet isot kauppakeskukset kiinnostavat, ei mikään voita kunnollista, leppoisaa lomaa Kööpenhaminassa. Själlannin perinteistä valta-asemaa turistihoukuttimena on vaikea horjuttaa.
Me joiden ensivisiitti Kööpenhaminaan osui 1950- ja 1960-luvuille, käsitimme heti, että nyt oltiin suurkaupungissa isolla ässällä. Niin perin juurin erilainen se oli kuin mikään muu paikka Pohjolassa. Sen tunsi koko kehossaan, sen saattoi haistaa. Siellähän oli jopa alue, jossa piti pitää silmänsä auki - Nyhavn. Nimi kalskahti yhtä aikaa houkuttelevalta ja hämäräperäiseltä. Siellä oli kapakoita ja kuppiloita, joissa juotiin olutta ja snapsia, ja siellä altistui vaaralle, että heräisi aamulla hirveään päänsärkyyn ilman lompakkoaan ja kauttaaltaan tatuoituna. Tällaista kertoivat aikuiset ja kuulostivat aivan siltä, että heitä harmitti kovasti, kun olivat ottaneet lapset mukaan lomalle.

Kun sitten vähitellen näköpiiri avartui, huomasi, että Nyhavn oli vain pieni osa Kööpenhaminaa, viihtyisää kaupunkia, jossa vilisi ystävällisiä ihmisiä, makkarakojuja, jäätelöherkkuja ja mukavia ravintoloita, joissa lapsiakin kohdeltiin asiakkaina.
Toisella puolella kaupunkia oli meri, toisella puolella lainehti maaseutu täynnään olkikattoisia krouveja. Niissä tarjoilusta vastasivat tuhdit, hyväntuuliset matamit, jotka ajattelivat aina vain asiakkaan parasta. "Syö niin että häpeät"! on unohtumaton kehotus. Siellä sai omistautua sellaisille herkuille kuin frikadellit, biksemad, hakkelhøf ja flæskesteg, ja ainoa uhkaava vaara oli mahankivistys. Eikä sekään ollut ikinä niin paha, ettei olisi parantunut annoksella æbleskiveriä tai lautasellisella rødgrød med flødeä.

Kun nuori matkalainen sitten kasvoi ja hänestä tuli ei enää aivan nuori matkalainen, hän saattoi todeta, vaikka olikin kartuttanut kokemustaan suuren maailman tavoista, että Kongens by tarjosi yhä sellaisia mannermaisia tuulahduksia, joita ei lyönyt laudalta mikään mitä Oslo, Helsinki tai Tukholma saattoi esittää. Kaikki kunnia niihinkin ehättäneille pizzoille, hampurilaisille ja banana spliteille, mutta Kööpenhaminassa sai askarrella etanansyöntivälineillä tai heittäytyä kuolemaa halveksien valkosipulilta tuoksuvien sammakonreisien kimppuun jo kauan ennen kuin ne rantautuivat kotimaahan - jos nimittäin tahtoi pitää yllä maailmanmatkaajan imagoaan.

Erot ovat sittemmin kovasti tasoittuneet, ja kansainväliset vaikutteet ovat ehättäneet kaikkialle Pohjolaan. Silti Kööpenhamina on yhä vain jotenkin omaa luokkaansa. Johtuisiko se siitä, että kööpenhaminalainen on iloisesti omaksunut kansainvälisistä ruokavirtauksista, mitä on tahtonut, unohtamatta silti omia ruokaperinteitä? Päästäkää uudet tuulet sisään, mutta vaalikaa vanhaa. Ei tarvitse etsiä pitkään kun löytää ruokapaikan, jonka lattialla on sahanpurua ja jossa saa smørrebrød med lun leverpostej. Maaseudulta löytää vaivatta ravintolan pitäjiä, jotka uskaltavat olla niin nurkkakuntaisia, että tarjoavat tämän päivän asiakkailleen samoja ruokia, joilla isovanhemmat aikanaan hellivät kitalakeaan.

Eivät ruokatavat täälläkään ole välttyneet mannermaisen eurooppalaisuuden leimalta, saavuttivathan eteläiset vaikutteet Pohjolan keittiöistä ensimmäiseksi Tanskan. Saksalaisvaikutus on kiistaton, mutta tanskalaiset itse puhuvat enemmän ranskalaisuuden vaikutuksesta.
Ilmiön voi tosin huomata vain suuremmissa kaupungeissa, nimenomaan Kööpenhaminassa, ja tietenkin maaseudun tasokkaimmissa ravintoloissa. Raaka-aineet ovat kotimaisia, mutta valmistustavoissa, kastikkeissa ja lisukkeissa voi havaita ranskalaisen l'art culinairen henkeä - usein tanskalaisittain painotettuina.

Lyhyt matka eteläisiin maihin on vaikuttanut muuhunkin kuin patojen sisältöön. Kun Tanskan pohjoispuoliset maat ovat pitäneet alkoholia koskevia rajoituksia välttämättöminä, on Tanskassa annettu juomien virrata jokseenkin valtoimenaan.
Meistä tiheässä ja joustamattomassa sääntöviidakossa kasvaneista tuntuu edelleenkin jännittävältä, että voimme tanskalaisessa valintamyymälässä nostaa kassahihnalle muutaman viinipullon maidon, juuston ja leikkelemakkaran kanssa. Ja jos viini on unohtunut kauppamatkalla, ei haittaa vaikka asuisi campingalueella, nimittäin viiniä voi ostaa kioskista myöhään illallakin.

On kirjainten tuhlausta kertoa tanskalaiselle, miksi, miten, minkä kunniaksi ja milloin juodaan olutta.

Tage la Cour

Ehkä vähän kummastelemme, kun naapuripöytään tilataan til morgenmaden ( aamiaisella ) tai til frokosten ( lounaalla ) øl og en lille en eli olutta ja snapsia, mutta pian huomaamme, että Tanskassa se kuuluu asiaan. Täältä on lyhyt matka Saksaan, missä painokkaasti väitetään, että "Bier ist Öl für die Männschen!". ( olut on ihmisen voiteluöljy ). Harva Pohjolan asukki väittänee vastaan, ainakaan niin kauan kuin oleilee Tanskan maaperällä. Toisaalta me Pohjolan asukit ylpeilemme järkevyydellämme, ja uudet ajat ovat ujuttaneet Tanskaankin sellaisen ajatuksen, että alkoholi ja työ eivät sovi yhteen.

Siitä huolimatta Tanskassa olutta on aina käden ulottuvilla. Kööpenhaminassa väitetään, että parhaan yleiskuvan kaupungista saa, kun katsoo sitä Tuborgin toimitalon tornista - sieltä nimittäin näkee Bajeriin asti! Tanskalaiset, kuten heidän panimonsakin, ovat ylpeitä oluestaan. Toiset julistavat tuottavansa juotavaa hoviin, kun taas toisista on hienompaa "valmistaa juotavaa Tanskan kansalle". Vaatimattomiksi ei suostuta; tanskalainen olut on maailman napa, ja koti-ikävän riivaama tanskalainen voi missä maailmankolkassa hyvänsä nojata baaritiskiin ja lohduttautua kulauttelemalla kotimaansa panimoiden tuotetta.

Dild Aquavit

Aalborg - snapsin kotikaupunki
De Danske Spritfabrikker sijaitsee keskellä Aalborgia Limfjorden-vuonon rannalla, ja yhtä keskeinen paikka tanskalaisessa tapakulttuurissa on tehtaan tuotteilla. Tehdas valmistaa 98 % kaikesta kuningatarkunnassa nautitusta akvavitista. Niin ei ole ollut aina, mutta kansan suussa kulunut sanonta, että Aalborgin leivoset sirkuttavat "Akvevit! Akvevit!", kertoo että väkijuomilta haiskahtava historia on pitkä.

Porse

Viinatehtaalla on perustanaan vankka perinna ja voimakkaat juuret kaupungissa, jossa 200 vuotta sitten oli yli 200 viinanpolttimoa. Silloin makuvalikoima oli takuulla monin verroin runsaampi kuin nykyään, mutta monet laadut olivat luultavasti varsinaista korpirojua - siis todella huonoa viinaa.

Akvavit

Nykyään on jäljellä yksi ainoa polttimo, ja lajivalikoimakin on kuihtunut neljääntoista, mutta toisaalta laatutaso on noussut huimasti. Laatua tarkkailevat nenät ovat nirsoja, eivätkä ainoastaan lopputuotteen suhteen. Mausteille pidetään todella tiukat sisäänpääsykokeet, kuten kaikelle, mikä tehtaan ovista pyrkii sisälle. Vaikka vain yksi haistelija jättäisi kelpuuttamatta valmiin tuotteen, palautetaan koko 20 000 litran erä armotta tuotantoketjuun, jossa siitä tulee osa seuraavia eriä.

Jubileums Akvavit

Kaiken alku oli Aalborgin Taffel Akvavit, jota kutsutaan myös nimellä Rød Aalborg ja jota alettiin valmistaa vuonna 1846. Vuotta pidetään nykyään kaikkien tanskalaisten snapsien syntymävuotena. Rød on saanut seuraajikseen muita suosittuja akvaviitteja, kuten Brøndum Snaps ( 1918 ), Aalborg Jubileumsakvavit ( 1946 ) ja Porse Snaps ( 1965 ). Uudempi tulokas on Aalborg Dild Akvavit, joka sopii mainiosti kalaruokien seuraksi. Mutta älkää luulko, että tehtaan tarkat nenät tyytyvät näihin. Koko ajan on käynnissä kehitystyö ja uusia, nykyaikaisia makuja, tulevaisuuden suosikkeja, metsästetään kiihkeästi.

Taffel Akvavit

Eivät pelkästään tanskalaiset skoolaa Aalborgin snapseilla. Tehdas vie tuotteitaan yli 70 maahan ja on siis hankkinut Aalborgille paikan maailmankartalta. Jos New Yorkissa menee baariin ja pyytää "Århusin", ei tapahdu mitään, mutta jos sen sijaan huikkaa "Aalborg", tömähtää tiskiin välittömästi lasi, jossa on todennäköisesti Jubileum Exportia.

Snapsin historia on kirjava, ja alkoi siitä, kun viinan tislausta kehitettiin keskiajalla. Viina ja sen juominen on ollut rakas keskustelun aihe. Milloin se on ollut lääkettä, milloin kielletty aine, milloin myrkky, milloin on puhuttu maksuista. Välillä on puhuttu omatarvepoltosta eli kotipoltosta ja välillä säännöstelystä ja kiintiöistä. Aina on puhujilla riittänyt puhtia. Tänä päivänä akvaviitti on mitä suurimmassa määrin hyväksytty, vähän kuin pohjoismainen kulttuuri-ilmiö, ja maksutkin ovat tulleet jäädäkseen. Elämme kuitenkin muutosten maailmassa,joten akvaviitin valmistajien on sopeuduttava, siinä missä meidän kaikkien.

Taskumatin teksti

Puhdas kuin neitsyt
uljas kuin kavaljeeri
polttava kuin sydän
jonka lyönneistä omani kiitti,
vilvoittava kuin lähde
joka taivaan kuvastaa
on tanskalainen akvaviitti

Hans Hartvig Seedorff Pedersen
Suomennos: Tarja Teva

Tähän mennessä De Danske Spritfabrikker on pysynyt hyvin kehityksessä mukana. Tislaamo on varsinainen mallilaitos, jossa kierrätys ja ympäristöarvot ovat johtotähtiä. Käyttämisessä syntyvä hiilihappo käytetään kivennäisvesiin, ja perusraaka-aineen ohran jäämät käytetään eläinten rehuksi. Häkäpäästöt ovat vähentyneet 18 %:lla samalla kun tuotanto on lisääntynyt 45 %:lla. Lämmön talteenotolla saadaan aikaan 40 %:in säästöt sähkön kulutuksessa, ja kaikki mikä naapurien perunapelloilta jää yli, muutetaan viinatehtaalla jaloiksi pisaroiksi.

Kun ruotsalainen V&S Vin & Sprit AB vuonna 1999 osti tislaamon ja siis kaiken tanskalaisen snapsin, ei tapahtuma - ihme kyllä - nostanut minkäänlaista vastalausemyrskyä Tanskassa. Ehkä syynä oli se, että silloinen vähemmän isänmaallinen nimi Danisco Destillers hylättiin ja nimi De Danske Spritfabrikker otettiin takaisin.

Sikaa ihan sikana
Jos muutama vuosikymmen sitten Istegadelle tai muille huikentelevaisille kulmakunnille hakeutuvat Kööpenhaminan kävijät olivat taipuvaisia hurskastelemaan, he saattoivat saada sellaisen käsityksen, että Tanska oli oikea sikailun luvattu maa. Siellä rietasteltiin niin että Sodoma ja Gomorra kalpenivat vertailussa.

Jos tänä päivänä hakeutuu kaupungin rajojen ulkopuolelle, huomaa edelleen olevansa sikojen valtakunnassa, tosin ihan toisessa merkityksessä. Tanskassa on sikoja kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisiä, ja siellä tuotetaan valtavia määriä kinkkuja, kyljyksiä, pekonia, piiraita, makkaroita ja muita sianlihatuotteita. Sikamaisen hyvän aterian saa Tanskassa milloin vain, missä vain, sillä edelleen on sianliha tanskalaisen ehdoton suosikki.

Smørrebrød vuorokauden ympäri
Sanotaan, että tanskalainen syö smørrebrød aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi, illalliseksi ja yöpalaksi ja sammuttaa niillä nälän aterioiden vällilläkin.
Jotkut ravintolat ovat kehittäneet smørrebrødien teon suoranaiseksi taiteeksi, ja johtavia taiteilijoita ovat Davidsenin perheen jäsenet, jotka jo neljän sukupolven ajan ovat voidelleet ja päällystäneet, ja voidelleet ja päällystäneet. Ida Davidsen on tämän päivän smørrebrød-valtakunnan kiistaton kuningatar Kööpenhaminassa.

Kunnon smørrebrød on sekä kokonainen pieni ateria että silmänilo. Ruokalistoja tutkiessa ei saa kuitenkaan olla kiire - Davidsenin listalla on 250 erilaista vaihtoehtoa. Asiakas tuntee tulkitsevansa välillä salakielisiä viestejä, nimien tulkinta edellyttää pientä perehtyneisyyttä keittotaiteen saloihin. Mitä sanoisitte sellaisista herkuista kuin Stjerneskud, Løvemad, H. C. Andersens special tai Dyrelegens natmad?

Hyvä olut ja kunnon snapsi kuuluvat tietysti asiaan. Kysymyksen "Saako olla kaksi vai neljä senttilitraa?" voi muotoilla myös näin: "Skal vi stoppe ved kanten?" ( Täytetäänkö piripintaan? ).

Vienerleipää - ei wienin leipää
Sana vienerleipä ei sytytä minkäänlaista tunnistuksen pilkahdusta itävaltalaisen silmissä. Kansainvälisesti tämä leivonnainen tunnetaankin nimellä Danish pastry. Kerrotaan, että lajin loivat Kööpenhaminassa toimineet itävaltalaiset kondiittorit ja että he käyttivät nimeä ikään kuin tuotteittensa aatelisvaakunana.

Vienerleivät leivotaan samalla lailla kuin kaikki voitaikinaleivonnaiset: taikina kaulitaan, sille levitetään voita, sitten taikina taitetaan ja kaulitaan, ja niin edelleen, lukemattomia kertoja. Erona on se, että vienerleipätaikinaan käytetään hiivaa, muihin voitaikinoihin ei.

Täytteinä voi olla marsipaania, manteleita, raesokeria, tomusokeria, vaniljakiisseliä, kookosta tai hilloa.
Valikoimaan tuo lisävaihtelua sekin, että leivät leivotaan vaikka minkä muotoisiksi, kammoiksi, ruseteiksi, rinkeleiksi jne.

Oodi Suolasillille

Siunattu sinä heimomme väkevä äiti, joka kerran suolasit ensimmäisen kalan villimme. Pöytä herkuista notkui, mutta arvoon korkeaan ei noussut suolasillimme.

Kuitenkaan osaa kalan arkisen: hidasta kuolemaa hiekalla ei suolasilli koskaan kohtaa! Samassa kun se vedestä nousee, jo viinaan, oikeaan elementtiinsä, tie sen johtaa.

Morten Madsvend
Teoksesta Det danske bords glæder
( Tanskalaisen keittiön ilot ), 1924
Suomennos: Tarja Teva.

Tanskan krouvit
Alun alkaen kro tarkoitti yksinkertaista ruokapaikkaa, josta saattoi saada yösijankin. Toki tämän määritelmän täyttäviä ruokapaikkoja on edelleen, mutta hyvin monet niistä ovat kehittyneet samaan tahtiin kuin ruoan tason ja mukavuuden vaatimukset ovat lisääntyneet. Nykyään monet niistä ovat gourmet-paikkoja kansainvälisine ruokalistoineen, eivätkä vuokrattavat huoneet ole enää sen paremmin yksinkertaisia kuin halpojakaan. Rakennukset ovat suoranaisia historiallisia muistomerkkejä, ja niiden arkkitehtuuri ja sisustus todistavat rikkaasta kulttuuriperinnöstä.

On parempi istua kapakassa ja ajatella kirkkoa kuin istua kirkossa ja ajatella kapakkaa.

Tanskalainen sananlasku

Gamle Humlebæk Kro ja Sletten Kro ovat lähellä kuuluisaa Louisiana-museota Koillis-Själlannissa vanhoissa kauniissa kalastajataajamissa. Søllerød Kro oli aikoinaan Edvard Griegin suosikkipaikka, ja se tarjoaa nykyään ruokaa, joka kelpaa nirsoimmillekin. Snekkestenissä sijaitsevassa Skotterupissa voi tanskalais-ranskalaista ruokaa syödessään suupalojen lomassa nauttia näköalasta Öresundin yli. Bregnerød Farumissa on yksi Tanskan vanhimmista krouveista. Se on maineikas paksun viinilistansa vuoksi. Vanha lauttakrouvi Lynæs Hundestedissä on erikoistunut kalaruokiin, joita voi nauttia antiikkihuonekalujen luomassa vanhanajan ilmapiirissä.

Birkerød Kron idea ovat kohtuuhintaiset ateriakokonaisuudet, ja myös Gerlevi Kro Jægersprissä houkuttelee edullisilla hinnoillaan perhelomailijoita. Vanhassa koulurakennuksessa Skibbyssä toimiva Søndreby Kro on erityisen lapsiystävällinen.

Krouveja riittää listattavaksi loputtomiin, ja lomailija voi tuntea olonsa sikäli turvalliseksi, ettei nälän yllättäessä joudu koskaan etsimään ruokapaikkaa pitkään.

Bornholmin tuulimyllyt
Leipä ja muut leipomukset ovat aina olleet keskeisiä ruokataloudessa, ja tuulimyllyt ovat olleet olennainen välivaihe, kun tähkä on muuttunut limpuksi. Ei juuri missään ole säilynyt niin paljon vanhoja tuulimyllyjä kuin Bornholmilla. Niiden luonteenomaiset silhuetit hallitsevat viljelymaisemaa joka puolella.

Panimovierailu
Monet panimoista ottavat vastaan vierailijoita, jotka haluavat perehtyä oluen valmistukseen. Suurimmat panimojätit, Carlsberg ja Tuborg Kööpenhaminassa järjestävät kiertokäyntejä, joissa kävijöille kerrotaan myös oluen historiasta ja olutkulttuurista. Samantapaisia käyntejä järjestetään myös mm. länsisjällantilaisiin Harboen panimoon Skælskörissä ja Faxe Bryggeriin Faksessa. Kiertokäynnillä kertyvän tiedon lisäksi voi panimoissa päästä maistelemaan niiden tuottamia kultaisia juomia.

Kokeilunarvoisia ruokaohjeita:

Alkuruokia
Erilaisissa liemissä tarjottu silli on varmaan Pohjolan perinteisin alkuruoka, eikä Tanska tee poikkeusta. Silliä tarjotaan myös savustettuna, tuoreeltaan paistettuna ja suolattuna. Sillin lisäksi perinteisiä alkuruoan aineksia ovat simpukat, katkaravut ja muut meren herkut. Lihasta ja linnuista valmistetaan ihania pasteijoita, kääryleitä ja muita ruokahalua herättäviä herkkuja, jotka tarjotaan mielellään hyvällä leivällä tai runsaan kasvis- ja salaattiannoksen kanssa.

Smørrebrød
Kitalaen iloista tanskalaisista tanskalaisin on smørrebrød, josta on tullut maailmankuulu. Pääsääntö niiden valmistukseen: ohuelle viipaleelle hyvää leipää ladotaan runsaasti päällysteitä. Jotta smørrebrødejä olisi helpompi syödä retkiruokana, ne leikataan kahtia; tämä on perinteinen tanskalainen lounas, håndmad ( kouraruokaa ).
Voileipien nimeämisessä on mielikuvitus lentänyt. Osa nimistä liittyy maantieteellisiin paikkoihin, joistakin viriää varmasti vilkas pöytäkeskustelu. Leivän ja päällisten pitää olla ehdottomasti tuoreita!

Kalaruokia
Kööpenhaminan vanhalla kalatorilla, Gammelstrandilla, enää kalamatamin patsas muistuttaa siitä ajasta, kun kalastajaeukot tulivat päivittäin kaupunkiin myymään kaloja. Nykyäänkin tanskalaiset rakastavat kalaa ja sitä on alinomaa ruokalistoilla. Kalan on oltava tuoretta, ja valikoimaa säätelee saatavuus. Merikalavalikoimat ovat hyvät, maatahan ympäröivät mainiot kalavedet. Muualla Pohjolassa tuttujen lajien lisäksi tanskalaiset pitävät erityisen herkullisina ankeriasta, sarvihaukea ja kummeliturskaa. Luonnollisesti järvikaloja on melko vähän, mutta tanskalaiset voivat iloita siitä, että saavat kohtalaisen hyvin karppia, jonka he mielellään nauttivat ranskalaisittain punaviinissä keitettynä.

Liharuokia
Kun tanskalainen istuu ruokapöytään nauttimaan ateriastaan, ei tarjolla ole pelkkää kalaa. Tanska on tunnettu perinteisistä liharuoistaan, vaikka ne ovat nykyään saaneet vähän kansainvälisempää ilmettä. Tanskalaisella lihalla on myös kautta aikojen hyvä maine, mikä näkyy esim. jatkuvasti kasvavasta pekonin viennistä. Pekoni ei kuitenkaan ole ainoa klassikko. Muita perinteisiä herkkuja ovat pihvit, hanhi ja "flæskesteg med sprø svær". Älkäämme myöskään unohtako "frikadellene" - aivan ainutlaatuisia, suuria lihapullia. Tanskassa liharuoan kanssa juodaan mieluiten "en almindelig øl", vaikka viiniperinnettäkin ollaan luomassa varsin voimaperäisesti.

Leivonnaisia
Vastaleivottu ruokaleipä on Tanskassa itsestäänselvyys. Nykyisin leipää ei tosin toimiteta joka aamu kotiovelle, vaan tanskalaisen on mentävä leipomoon. Siellä onkin sitten vastassa runsauden pula, niin monenlaista leipää on tarjolla. Jos haluaa leipoa itse leipänsä, pääsee sikäli helpolla, että kaupassa on valittavana paljon eri tavoin maustettuja, valmiita jauhoseoksia, joihin lisätään vain vesi.
Karkea, mehevä ja maukas ruisleipä on kenties kaikista leivistä tyypillisimmin tanskalainen. Se on aivan välttämätön smørrebrødien selkärankana, mutta sopii erinomaisesti mihin tahansa muuhunkin, ja on ihanteellinen aamiaispöydässä ja eväsrepun täytteenä. Yleisesti ottaen tanskalainen leipomo- ja konditoriaperinne on huippuluokkaa, valikoimat ovat valtavat ja lajirunsaus lähes ehtymätön.

Jälkiruokia
Tanskassa on aina harrastettu samanlaisia jälkiruokia kuin muuallakin Skandinaviassa. Ehkei niinkään merkillistä, sillä ovathan sekä Norjan että Ruotsin eteläosat kuuluneet Tanskaan. Nykyään on tanskalaiseen jälkiruokatarjontaan tullut enemmän kansainvälisiä vaikutteita. Hedelmä- ja marjasatojen kypsymisaikaan herkutellaan runsaalla valikoimalla, mutta vanukkaita voi syödä ympäri vuoden.

Kørom ja hyldebærsuppe, leipäressu ja seljakeitto, ris à l'amande ja kuuluisa rødgrød med fløde, mehukiisseli kerman kanssa, ovat perinteisiä jälkiruokia, joilla edelleenkin on vankka sija tanskalaisessa jälkiruokapöydässä. Totta kai Tanskassakin on nykyaikaistettu jälkiruokia, kuten seuraavat ohjeet osoittavat.



Alkup. 04.09.2010 - 16.06.2011
Reseptihakuun